Mistä verotarkastus lähtee liikkeelle?
Suomessa jokainen — niin henkilö kuin yritys — ilmoittaa itse omat verotettavat tulonsa, ja verotus perustuu tähän omaan ilmoitukseen. Sijoituskästi-podcastissa Suomen johtaviin veroasiantuntijoihin lukeutuva Ilkka Lahti (taustaa valtiovarainministeriöstä, eduskunnasta ja verohallinnosta) kertoo, että verohallinto valvoo ilmoituksia eikä heitä tarkastuksia randomilla. Tarkastus on hallinnollisesti raskas operaatio, joten se käynnistyy yleensä vasta kun jokin ei näytä uskottavalta.
Lahden mukaan vahvin perusnyrkkisääntö on epäloogisuus: ei ole uskottavaa, että yrittäjä jaksaa yrittää kymmenen vuotta ilman, että hänelle kertyy mitään taloudellista hyötyä. Silloin herää vahva epäily, että hyöty otetaan jonain muuna kuin avoimena palkkana tai osinkona — esimerkiksi peiteltynä osingonjakona.
Tarkastuksia on monta tasoa:
- Iso, fiskaalisesti merkittävä yritys. Ei tarvitse olla mitään epäilyttävää — käydään vain läpi, että kaikki on niin kuin pitää. Prosessi on yhteistyössä tehtävä ja nojaa yrityksen dokumentoituun kirjanpitoon.
- Tulkintatilanteet. Esimerkiksi korkovähennysten rajoitukset tai kansainvälisen konsernin siirtohinnoittelu — verottaja pyytää dokumentaatiot ja katsoo, onko yritys mieltänyt asian oikein.
- Räikeät tilanteet. Jos epäillään pimeää työvoimaa, mennään paikan päälle, joskus poliisin tai työsuojeluviranomaisen kanssa — esimerkiksi ennalta ilmoittamatta ravintolaan tai rakennustyömaalle.
Verohallinnon tiedonsaantioikeudet ovat valtavat
Lahden ydinviesti: verohallinto pystyy keräämään meistä todella kattavan tietomäärän. Hän antaa joukon konkreettisia esimerkkejä siitä, miten valvonta käytännössä toimii.
Selvittämätön omaisuuden lisäys
Vaikka varallisuusvero poistettiin, luonnollisille henkilöille jätettiin velvollisuus ilmoittaa varat, jotta verohallinto voi seurata varallisuuden muutoksia. Jos sinulla on kallis asunto, iso sijoitussalkku tai ulkomaista omaisuutta — mutta et ole ilmoittanut juuri lainkaan tuloja — verottaja kysyy: millä tämä on rahoitettu? Tyypillisesti ei tule heti tarkastusta, vaan kyselykirje, jossa pyydetään selvitys.
Tilitiedustelu pankkiin
Klassinen esimerkki Lahden vanhasta työstä: verottaja ihmetteli, millä eräs opiskelija elää, kun tuloja, opintotukea tai sosiaalietuuksia ei näkynyt. Pankkitiedustelu paljasti, että rahaa tuli isän yrityksen tililtä. Tiliä seuraamalla löytyi valtava määrä pimeää myyntiä — kahden kirjanpidon ja kahden asiakaskunnan järjestely (niin sanottu ohimyynti) — ja isä päätyi syytteeseen törkeästä veropetoksesta.
Pankkikorttiostokset ja sijaintitiedot
Verottaja ei saa käyttää teletunnistetietoja, mutta se hyödyntää pankkikorttiostoksia. Esimerkkejä:
- Virolainen yritys, jonka väitettiin lähteneen Suomesta, mutta jonka omistajan korttiostokset jatkuivat tasaisesti Uudenmaan alueella — Suomelle muodostui verotusoikeus kiinteän toimipaikan perusteella.
- Firman purjevene tai mökki, joiden väitetään olevan vain vuokrauskäytössä. Kun veneen navigointitiedot näyttävät sen olleen juhannuksena Hangossa ja samaan aikaan yrittäjän kortilla on ostettu Hangosta ruokaa ja viinaa, yhtälö ei mene umpeen: vene oli yrittäjän omassa käytössä.
Katsastuskonttori ja ajopäiväkirja
Auton yksityisajot paljastuvat, kun verottaja vertaa katsastuksen kilometrilukemia ajopäiväkirjaan. Lisää aiheesta: Yrittäjän autoetu vai oma auto.
Älä koskaan anna pankkikorttiasi kenellekään
Lahti varoittaa erikseen: jos firman kortti on annettu vaikkapa työnjohtajalle, joka nosti sillä pimeitä palkkoja, ja työntekijöitä ei löydy sitä määrää mihin rahat hupenivat, taloudellinen hyöty katsotaan herkästi omistajalle — peiteltynä osinkona. Jos et pysty luotettavasti selvittämään, minne rahat menivät, ne menevät sinun kontollesi.
Verotus ja rikos ovat kaksi eri prosessia
Tämä on Lahden mukaan tärkeintä ymmärtää. Verohallinto tulkitsee verolakia ja määrää oikean veron. Erillisessä rikosprosessissa käräjäoikeudessa arvioidaan, onko tapahtunut veropetos, joka edellyttää tahallisuutta. Eri oikeusasteet voivat olla eri mieltä: Lahti viittaa tapaukseen, jossa käräjäoikeus tuomitsi perintönä saadusta ulkomaisesta sijoitusyrityksestä, mutta korkein oikeus katsoi, ettei rikosta tapahtunut — verottaja kuitenkin verotti.
Seuraukset porrastuvat teon mukaan:
- Pienet, tulkinnanvaraiset tai vahingossa ilmoittamatta jääneet tulot (esim. muutaman tonnin kryptovoitot tai ulkomaantulo) hoituvat yleensä veronkorotuksella. Tyypillisesti se on 2 % salatusta tulosta, mutta voi olla jopa 10 %.
- Törkeä veropetos menee käräjäoikeuteen ja on julkinen prosessi. Lahden nyrkkisääntö: noin 15 000–20 000 euron vältetty vero alkaa olla perushaarukassa törkeä — mutta teon on oltava myös kokonaisuutena arvioiden törkeä.
Lue lisää rajanvedosta: Laillinen verosuunnittelu vs. veronkierto.
Samasta teosta voi joutua vastaamaan kahdesti
Lahti korostaa, että huonoimmassa tilanteessa maksat ensin verot oikaistuna ja joudut erikseen vielä rikosvastuuseen. Suomessa ei ole mahdollista tehokkaasti katua: hallituksen 2016 kaavailema malli, jossa ulkomailta vapaaehtoisesti tuotuja tuloja ei olisi viety rikosprosessiin, ei mennyt eduskunnassa läpi. Osa ehti jo tunnustaa tekonsa — ja päätyi silti syytteeseen.
Toinen Lahden esiin nostama kurja kuvio: vanhemmat lainaavat lapselle ison summan asunnon hankintaan aitona lainana, mutta lapsi ei tosiasiassa kykene maksamaan takaisin. Jos lyhennyksiä ei tehdä, vakuutta ei ole eikä velkoja peri saatavaa, verottaja voi tulkita lainan lahjaksi ja määrätä lahjaveron — ja sama asia voi edetä rikosprosessissa veropetoksena. Ratkaisevaa on, oliko lainan nostohetkellä aito takaisinmaksun tarkoitus ja kyky. Lahden vinkki: tällaiset järjestelyt kannattaa varmistaa ennakkoratkaisulla.
Verotuspäätös ei tarkoita, että asia on selvä
Lahti muistuttaa, ettet saa ajatella syyskuun verotuspäätöksen jälkeen, että pääsit pälkähästä. Verohallinnolla on pääsääntöisesti kolme vuotta takautuva oikaisuaika, ja rikostilanteissa aika on vielä pidempi. Paras ohjenuora on hänen mukaansa ajatella, että verottaja voi tulla minä päivänä tahansa — silloin nukkuu yönsä hyvin.
Jos virhe on aito ja pieni, nykyinen verohallinto useimmiten ohjaa ja neuvoo eikä määrää veronkorotusta heti. Tahallinen tietojen salaaminen on eri asia — silloin liikutaan jo veropetoksen puolella.